Eipä tällaista päivää tai ylipäätään tilannetta kovinkaan monelle tapahdu. Eikä oikein toivois kenellekään tapahtuvankaan: hirviemä jyräsi päälle ja piti sitä makuultaan ampua.

Isännän kertomana:
"Normaalisti aamuvedosta päästin Iineksen tekemään hakulenkkiään. Alkoi haukku. Annoin haukkua kotvasen. Vähitellen hiivin lähemmäs ja näin emän ja vasan. Eikun vasa tähtäykseen ja siisti ammunta. Vasa juoksi vielä 50 m. Kuulin kuinka vasa tömähti maahan ja koira repi jo saalistaan. Lähdin kulkemaan kaadolle, kun Iines alkaa tulemaan haukkuen vastaan. Mitä? Ei se ennen moista ole tehnyt...

Vierestä kuului rapsahdus ja käänsin päätäni. Eikä! Emä tuli kohti ja pysähtyi kahden metrin päähän minusta. Iines haukkui raivona vieressä. Emän silmävalkuaiset loistivat ja minä ihmettelin että mitä nyt pitäsi tehdä. Nostin kädet eteen muka siten estämään emän päälletulemisen. Samalla hetkellä hirvi tuli kohti etujaloilla potkien.

Yksi potku osui kälteeni ja kaaduin selälleni näreen viereen. Nostin kiväärin ja ammuin metrin päässä kuopivaa hirveä. Luoti osui etulapaan ja hirvi ohitti minut ja näreen vasemmalta puolelta. Onneksi ei samalta puolelta, missä minä makasin. Muutaman metrin päässä se lyyhistyi.

Makoilin näreikössä hömistyneenä hetken, ennenkuin ajatus alkoi jälleen kulkemaan.
Iines haukkui vielä maassa makavaa emää, jonka pää oli vielä pystyssä.
Kömmin ylös ja latasin aseeni. Armonlaukaus ja tilanne oli ohi.
Siinä sitten huokailin, että metsästystilanteita on monenlaisia.
Onneksi kaikki meni hyvin ja tuli taas uusi metsästyskokemus."