Olipa reissu.... Tuli jo ajatus mieleen, ettei enää (ainakaan lähiaikoina) tällaisia bussireissuja.... Lähdimme meinaan torstaiyönä vähän ennen puolta yötä ajamaan kohti Lahtea. Illalla sain nukuttua muutaman tunnin, jotta jaksaisi sitten pysyä hereillä. Nousimme Lahdesta King Toursin bussiin. Bussi oli melkein tunnin etuajassa aikataulun suhteen ja mukana ei ollut vielä kuin pari koiraa. No, siihen syy selvisi Helsingissä. Se oli unohtanut ottaa Tampereelta tulijat mukaan! Matkanjärjestäjällä oli kaksi bussia ja toinen bussi ehti Helsinkiin viime tingassa ja sitten järjestettiin koirat paikoilleen. Molemmat bussit oli myyty ääriään myöten, eikä kaikkia häkkejä voitu edes koota paikoilleen.Voinet kuvitella miten ahdasta oli.

Ei kun koirat häkkeihin ja ihmiset laivaan.

Tallinnassa sitten pakattiin autot uudelleen ja kyllä meidän gööttiporukka sai aluksi aika inhottavia silmäyksiä. Meille oli nimittäin varauttu bussin perältä puoliympyrän muotoinen penkki, jossa oli 4 ihmistä ja 5 koiraa. Saimme sanoa lujasti, että koirille on maksettu sekä häkki- että istumapaikat. Fiilis siinä vaiheessa oli, että matkanjärjestäjä selvittää kuka on missäkin. Me ei sitä ennen siirrytä. Onneksi kaikille koirille ja ihmisille löytyi paikkansa.

Ja bussin nokka kohti Vilnaa. Matka meni sujuvasti. Paitsi Latvian perunapeltotiet olivat yhtä kauheita kuin viimeksikin. Se oli aikasmoista rätätätä-ajelua. Bussin vessa ei toiminut, mutta onneksi pysähdyksiä oli tarpeeksi usein. Samalla sai oikoa itse kukin jalkojaan. Hotellilla olimme 22 eikä sen jälkeen tehnyt enää yhtään mieli syömään. Eikun kantamaan tavarat hotellihuoneeseen ja pehkuihin. Hotellin hissiin ei saanut viedä koiria, joten tulipa istumisen jälkeen liikuntaharjoituksia kipittäessä edestakaisin 4:een kerrokseen.

Lauantaina göötit olivat kehäss klo 10 jälkeen, joten menimme näyttelypaikalle vasta 9:ltä. Jonotimme ilmoittautumisjonossa aikas tovin. Takana oli juoksunarttu. Galle ei oikein tykännyt minusta, kun en päästänyt sitä tekemään lähempää tuttavuutta. Ja Juuli ihmetteli, miksi Gallelle kiukuteltiin. Onneksi ilmoittautumisvaiheessa saimme leimat 
myös seuraavan päivän lappusiin.

Leirin saimme pystytettyä ihan hyvään paikkaan. Lauantaina Galle sai valioluokassa erin, mutta ei pärjännyt mukana olleille kahdelle muulle gööttipojalle. Juuli ei suostunut näyttämään hampaitaan ja rimpuili pöydälle niin, ettei itsekään saanut hampaita näytettyä. Hylättynä kehästä ulos.

Olimme hotellilla takaisin vasta klo 19 jälkeen, kun odotimme Fennican koirien ryhmäkehiä. Äbby sijoittui ryhmässä hienosti RYP-2. Arvaas tuuletimmeko!!!!! Tosi pettymys oli se, ettei ruotsalainen tuomari ottanut gööttejä 
kasvattajakilpailussa jatkoon....

Sunnuntaiaamuna saimme nukkua vähän pitempään, kun göötit olivat vuorossa vasta iltapäivällä. Kehämme oli tosi ahtaassa hallissa, mutta leirimme pystytys sujui hienosti. Kehä oli noin tunnin myöhässä. En pahemmin kelloa vilkuillut, kun yritin tsempata Juulia ja hampaiden näyttöä. Homma sujui jo niin, että olin varma pystyväni itse sen hampaat näyttämään. Vieraalle se alkoi heti ämpyilemään. Topakalle vieraalle se kyllä näytti hampaansa pienen keskustelun jälkeen. Piileskelimme Juulin kanssa häkkien takana, jotta Juuli rauhottuisi etsimästä muita - varsinkin Gallea. Galle voitti valioluokan, mutta avo-luokan nuori uros oli kuitenkin tuomarille mieluisampi. Eli jos mieluilen pojalle Liettuan ja Balttian valiotitteliä, on tiedossa uusi reissu Liettuaan...

Menin Juulin kanssa kehään ja alku sujui hyvin. Kun tuli aika nostaa se pöydälle, tuomari tuli heti sen pääpuoleen. Juuli kavahti taaksepäin. Vaikka olin tsempannut itseni olemaan varuillani, koira pääsi silti nousemaan ja vähällä ettei tippunut päydälle. Kysyin tuomarilta saanko itse näyttää hampaansa ja hän sanoi että hän haluaa itse kuitenkin koskea koiraan. Voin myös esittää sen lattialla, jos haluaisin. Ajattelin, ettei meillä tähän mennessä ole ollut ongelmia pöydän kanssa eikä myöskään hampaiden näytön kanssa, että tässä tai ei mitään. Sanoin tuomarille että pieni hetki -  ja sain koiran rauhoittumaan pöydälle ja näytin sen hammaskaluston. Sitten Juuli maahan ja kierroksen. Poseeraus sujui mallikkaasti ja tuomarilta tulos EH. Olimme aiemmin seuranneet tuomarin työskentelyä, ja hän kyllä oli muitakin rokottanut kosketusarkuudesta. Arvostelut oli liettuaksi, eikä käännöspalvelua ollut, joten en ole varma kuinka paljon Juulin arvostelussa tuo "pöytäkeskustelu" vaikutti, vai oliko hänen mielestään rakenteessa, pitkässä töpössä tms. jotain huomautettavaa.

Ryhmäkehissä kannustimme muita suomalaisgööttejä, jossa parikilpailussa Äbby ja Niilo sijoittautuivat RYP-4 ja Fennican kasvattajaryhmä vei koko potin! Arvaas tuuletimmeko......!

Ja sitten kasaamaan bussiin tavarat. Pysähdyimme reiluksi tunniksi johonkin kauppakeskukseen. Olo oli kuiteskin niin puhki, ettei siellä viitsinyt kuin vähän katsella ja vilkuilla kelloa. Ja sitten bussin nokka kohti Tallinnaa. Pakkauduimme autoon kuin sillit suolaan ja yritimme löytää nukkumakelpoista asentoa. Minusta tuntui, etten ollut nukkunut laisinkaan, mutta matkaseurue väitti tuhinan osoittavan aivan jotain muuta...

Yöllä oli muutama pysähdys ja yksi kauhea rysähdys, kolina ja tärinä. Nimittäin sumussa bussimme ajoi liian kovaa yhteen tiukkaan kurviin. Ylähäkit alkoivat liukumaan pois paikaltaan ja sain sellaisen käsityksen, että huonosti liinoitettu pikkukoirien häkki olisi tippunut alas. Tavaraoita ainakin kolisi alas ja vesikippoja kaatui. En nähnyt häkkikasan takaa mitään, joten en ole varma. Koirille ei käynyt kuinkaan.

Sitten maanantaiaamuna koirat häkkeihin ja ihmiset laivaan. Helsingissä muutama jäi pois ja saimme bussiin sen verran enemmän tilaa, että saimme pakattua omat tavaramme kasaan. Näin mekin pääsimme Lahdessa nopeasti autosta pihalle.

Ja sitten ajomatka Liperiin. Aikasmonta puhelua matkan aikana tuli puhuttua, kun apukuski nuukahti ja yritin pitää samalla itseäni hereillä. Onneksi Liperiin päästyämme odotti lämmin makkarakeitto ja kuuma sauna. Tavaroiden purkaminen sai jäädä seuraavaan päivään.

Kun päästin koirat autosta ei ne sännänneetkään niin säpäkkää ympäri pihaa. Merkkaukset piti toki tehdä, mutta ei muutoin. Gööttimykset seurasivat meitä kotona joka paikkaan. Liekö vahtineet, lähtisimmekö vielä johonkin? Ja sitten ne vain nukkuivat. Ihan rentona ja ihan pitkin pituuttaan.

Galle kävi muutaman kerran ulkona ja kyllä sitä sen verran piti kutsua sisälle, että taatusti se huomioi jo Iineksen juoksukohdan. Iines jo vähän peruutti sille takamustaan ja kohta lähden sen kanssa porgutesteihin.

Juuliskan kanssa otamme tehoharjoittelun pöydästä ja hampaiden näytöstä. Sitten vasta näkee, oliko nuo ihan oikeasti ongelmajuttuja, vai oliko syynä Juuliskan ensimmäinen pitempi näyttelymatka ja sen stressi.

Galle käyttäytyi matkan aikana yhtä hienosti kuin muulloinkin. Paitsi se bussissa ollut juoksunarttu....
Ensikertalaiseksi Juuliska oli hienosti matkalla. Vähän se alkoi haukkumaan tummia isoja koiria, kun alkumatkasta yksi nöffi tuli liian pitkällä narulla "leikkimään" meidän koirien kanssa. Juuliska pelästyi sitä ja ihan selvästi sen jälkeen siirtyi tummien koirien kohdalla kaarroksen toiseen suuntaan.