Kuukausi on taas vierähtänyt, kun viimeksi kirjoittelin tänne. Sydän on ollut sykkyrällä syystä ja toisesta. Vähitellen nämä kauheudet alkavat olla voiton puolella ja niistä voi kertoakin.

Frodo oli apaattinen ja se odotti eläinlääkärille menoa. Samana päivänä, ennenkuin pääsivät eläinlääkärille, se karkasi ja löytyi vasta kahden päivän kuluttua. Koira vietiin suoraan eläinlääkärille ja sen mahasta löytyi sukkatukos. Se leikattiin ja koira on toipunut seikkailusta hienosti. Nyt sitä yritetään vain pitää sukista erossa, sillä tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun sukka on käynyt suolistossa...

Pepsun (J. Debbi) lonkat tulivat kennelliitosta C:nä. Silmätkin on nyt tarkastettu ja ne ovat ok. Lonkkatulos rajasi urosvalinnat sitten A:han.

Fannylla oli ihme kohtaus kuukausi sitten. Sen pää turpos yhtenä sunnuntaina melkein kaksin kertaiseksi. Luulin, että sitä on ampiainen purrut ja annoit puolikkaan kyytabletin. 3-4 tunnin kuluttua se turposi uudestaan. Soitin eläinlääkärille ja annoin uuden puolikkaan kyytablettia ja vielä yötä vasten varmuuden vuoksi kolmannen.

Keskiviikkoyönä Fanny alkoi oksentamaan. Ja sitä tuli! Oksennuksen mukana oli verihyytymää ja otin sitä jo näytepurkkiin. Tunnin kuluttua koira rauhoittui ja loppuyö meni ihan rauhallisesti. Aamulla annoin koiralle ruokaa ja oksentelu alkoi uudestaan. Olin Fannyn kanssa eläinlääkärin oven takana odottamassa oven aukaisua. Röntgenistä ei löytynyt mitään. Verikoe paljasti että maksa-arvot olivat ihan kauhiat! Niin oli minun olokin kun katsoni nukutettua koiraa tutkimuspäydälle verikoetulokset kädessäni. Lopputuloksena oli, että koira sai mahottoman lääkityksen ja totaalisen maksapotilasruokavalion. Muutaman päivän päästä koira oli jo täysin kunnossa. Eilen se käytettiin kontrolliverikokeessa ja kaikki on hyvin. Maksa-arvot ovat normalisoituneet, mutta varmuuden vuoksi erikoisruokavaliota noudatetaan vielä 3 kuukautta.

Arvatkaa vaan, onko pihapiiriä tutkailtu ihan suurennuslasilla! Löytyi valkoinen kärpässieni, mustesieni, vihreitä penunan pulpuroita (niitä auringossa vihertyneitä että perunan "kukkia")...

Juulilla on tapana ottaa suuhunsa jokin pureskeltava (oksa tms.) kun se päästetään tarhasta ulos. Muutama päivä Fannyn tapauksesta se päästettiin tarhasta ulkokautta ulos. Juuliska nappasi siitä maasta taas puukappaleen ja lähti kauhealla haipakalla laukkaamaan ympäri pihaa. Mitään ihmeellistä en siinä nähnyt. Sitten kaikki kolme pötkylää menivät sisälle ja Aija tuli samantien kiukkusena huutamaan minua sisälle. Juulilla oli iso palkeenkieli poskessa! Se oli ottaessaan puukappaleen repäissyt häkin reunassa olevaan törröttävään lankaan poskensa auki. Eikun viemään paikattavaksi ja 10 tikkiä siihen laitettiin. Poski parani hienosti ja tikit saimme itse otettua pois.

Emma aloitti juoksunsa oletettua aikaisemmin ja nyt vasta se pääsee metsälle.

Millan ääni alkoi oireilemaan, kun noita hirviä pitää haukkua yötä päivää. Liikettä pihametsiköissä piisaa. Olimme ilmoittaneet sen Sulo Kotilaisen haukkuihin ja päätimme sen sinne viedä äänen käheydestä huolimatta. Kyllä Milla taisi sieltä ihan hirven löytää, mutta äänähdystäkään se ei päästänyt. Tuloksena vain hakupisteet. Aloitimme sille antibioottikuurin ja yhden kuurin jälkeenkään sen ääni ei vielä korjaantunut. Eilen sille aloitettiin uusi antibioottikuuri ja kortisonilääkitys. Eli Millan osalta koekausi taitaapi jäädä tähän.

Cara tuli meille syyskuun alusta, kun sen omistaja joutui leikkaukseen. Hienosti se neiti meille sopeutui ja pääsi jo muutaman kerran metsällekin. Olimme kiinnittäneet huomioita, että Carankin ääni alkaa olla hieman käheä. Jälkimmäisen metsäpäivän jälkeen ääntä ei tullut yhtään. Eikun antibioottikuuri sillekin. Tänään tai sunnuntaina Cara pääsee metsään ja äänikin on jo parantunut.

Topi JR kävi myös kokeilemassa AVO-kokeessa. Sillä kerralla niitä hirviä ei sitten löytynytkään  ja huomisissa kokeissa kokeillaan menestystä uudestaan.

Iines löysättiin viime perjantaina hirville. Mamma ei halunnut vielä lopettaa työskentelyään iltasella. Ja seuraavana päivänä pannasta loppui virta! Koko viikonlopun isäntä oli huolissaan mammasta, mutta onneksi se meni sunnuntai iltana yhteen taloon ja sitä myötä saatiin mamma kotiin. Vähän sitä harmittelin, ettei isäntä mitään kertonut viikonlopun aikana. Mutta enhän minä gööttien jalostustarkastuksesta olisi pystynyt mitään tekemäänkään! Onneksi kaikki on hyvin. Mamma on toipunut kolmen päivän reissustaan ja pantaan on jo hankittu uudet patterit.

Nuo äänijutut on meidän hirvikoirien kanssa inhottava juttu. Olemme oppineet, ettei niiden kanssa oikein metsälle eikä ainakaan kokeisiin voi syyskuun aikana viedä. Mutta miten estät niiden haukkumisen häkistä????? Kun vierestä menee hirvi vasansa kanssa ja naapurin kissakin näyttää käyvän pihassa näyttäytymässä.... Haukkutunteja päivässä tulee yli täyden koe-erän verran...