Juuli kävi esiintymässä Kajaanin KV-näyttelyssä. Me harjoittelimme ahkerasti hampaiden näyttämistä loman aikana ja kyllä se tuotti tulosta. Kotonakin hampaiden näyttäminen alkoi olla ihan luonnollinen juttu, kun se ensimmäisinä päivinä oli melkoista taistelua.

Meillä ei ollut mukana kuin Juuli, kun lähdimme Kajania kohti. Matka meni ihan hyvin ja Juuli nukkui tyytytyväisenä häkissään....

Kun päästin sen Kajaanissa parkkipaikalla ulos, Juuliska ei meinannutkaan tulla alas takakontista. Lähellä oli tumma pitkäkarvainen koira ja Juuliska päästi ihan paniikkivinkaisun. Ja ryntäsi niin pitkälle kuin talutin vain antoi periksi. Minä jo aloin miettimään, että niinkö paha mielikuva meidän Liettuan reissusta jäi....

Juulin käytös oli kehän reunalle asti ihan samanlaista. Se väisteli kaikkia koiria ja rimpuili aikas tavalla mustien koirien kohdalla. Onneksi trafiikki oli sen verran hiljaista aamusella, että pääsimme kuin pääsimme kehän reunalle. Ja kehäkin löytyi hyvin nopeasti.

Eikun Juulin häkki pystyyn ja retkituoli siihen viereen. Istuin tuoliin ja Juuli pyysi syliin. Vajaan tunnin me siinä istuttiin ja katseltiin ympäristön meininkiä. Puolen tunnin päästä Juuli alkoi jo kiinnostumaan muista. Mustia koiria se ihan selvästi vieläkin väisti. Ja niitähän meidän ympärillä löytyi, kun karjalankarhukoirat olivat meitä ennen...

No sitten alkoi göötit. Tuomarina oli Leni Finne ja hän katsoi gööttien hampaat todella tarkkaan. Minä jo aloin jännittämään uudestaan, että mitenköhän meitin hampaiden näyttäminen oikein onnistuisi. Turhaan olin huolissani. Juuli oli pöydällä hyvin nätisti ja antoi laskea kaikki hampaansa. 
Yhtään ei puuttunut tälläkään kertaa. Taisi kaikkien gööttien arvostelukaavakkeessa ollakin maininta hampaista ja 
jos niitä puuttui, oli lueteltu puuttuvat hampaatkin.

Leni löysi Juulista juuri ne virheet, mitä muutama muukin tuomari on huomannut.  Kierrettyämme kierroksen, Leni seisoi pitkään Juulin edessä ja arvasin heti, että etuliikkeistä/kyynäristä tulee arvosteluun jotain mainintaa. Niinhän siinä olikin. Tuomari vielä kehän jälkeen kertoi hyvin 
pahoittelevasti Juulin etujaloista. Minua ihan huvitti ja sanoinkin, että ne ovat tiivistyneet vanhemmiten. Siihen 
Leni oikein helpottuneen oloisesti naurahti, että sittenhän asia on oikein hyvin! Liekö hän tykännyt Juulista
paljon ja harmitteli noin tilannetta. Tiedä häntä. Minä olin niin tyytyväinen Juuliskan kehäesiintymiseen,
ettei tuo EH n harmittanut. Olishan se sertti saanut tulla... Mutta hyvälle koiralle tuo sertti meni ja onnea kovasti Vaasaan Maijalle.

Me katsastamme jo seuraavia näytelmiä...