Kokeilimme E-pennuilla, kuinka ne reagoivat hirvennahkaan.
Isäntä oli syksyllä nylkenyt hirven koivesta nahkapalan, joka laitettiin pakkaseen. Kun se oli sulannut kokeilimme pentujen suhtautumisen siihen.
Minä kutsuin pentua luokseni paijattavaksi. Isäntä laittoi nahkapalan reilun viiden metrin päähän niin, ettei pentu huomannut sitä. Sitten hän perääntyi tuulenalapuolelle reilun 10 metrin päähän kutsumaan pentua luokseen. Nahka ei ollut ihan suoraan reitillä. Tarkoituksena oli, että pentu älyää nahkan kesken luoksetulon. Kun se on vähän aikaa sitä tutkinut, rohkaistaan sitä vieressä silitellen ja kehuen. Sitten aletaan nykiä nahkaa ja katsotaan kuinka kiihkeästi pentu lähtee sen perään. Sen jälkeen vielä heitetään nahka reilun matkan päähän. Lopuksi nahka otetaan pennulta pois antamalla sille jauhelihapalkkion.

Kaikki pennut älysivät nahkan kesken matkan. Pienen tutkiskelun jälkeen alettiin nuolla sen nahkapuolta. Keneltäkään pennulta ei laskeutunut häntä koipien väliin eikä kukaan perääntynyt nahkalta. Päinvastoin alettiin etsimään poisoton jälkeen, että mihin se hävisi.