Pesueen ruokahalu tuntuu olevan pohjaton. Niin nopeasti BentoKronen velli niihin uppoaa. Ruoka on annettu ulkona ja sen jälkeen on tutustuttu pihapiiriin. Vähä vähältä on reviiriä laajennettu. Pentue on hyvin tasainen ja eroja yksilöiden kesken on hankala huomata.

Greettaa me vähän tarkkailimme onko arka vai ei. Mutta eikö mitä! Se on ensimmäisenä joka puolella. Se tuli pesästä ulkoaitauksen kuistille ihan omin voimin. Ja koroketta kuistille on sentään 25 cm. 
Greetta on vieläkin pesueen suurin. Se tutkiskelee paikkoja hyvin omatoimisesti ja laajemmalta alueelta kuin veljensä.

Gaapo on pieni ja pippurinen. Se antoi ensimmäisenä murinan F-pojille vastalauseeksi ja hyvin arvokkaasti (jäykin jaloin) kääntyi takaisin ruokakupeille päin.

Gero-leopardi on porukan tummin. Se on avoin veitikka ja se jää jotenkin muiden varjoon. Aluksi se oli aina ensimmäinen. Viime aikoina se tuntuu olevan aina jossain muualla. Mutta sitten kun alamme tarkkailemaan, että missäs se Gero on, niin aina se on siinä porukassa pyörimässä. Ei yhtään muiden jäljessä, välillä ensimmäinen ja välillä touhuamassa omiaan.

Gilbert ja Gunnar sekoittuvat aina toisiinsa. Gilbertillä on kaksi takajalan varpaan päätä valkoiset, mutta tohinassa niitä ei ehdi tarksitamaan. Vasta kun pennut saivat pantansa nämä kaksi alkoivat erottua toisistaan. Välillä mietimme, että Gilbert on hiljaisempi, mutta seuraavana päivänä oli taas toisinpäin. Gilbert arkaili ensimmäisenä päivänä pienen jääkumpareen ylittämistä kennelin edustalta pihatielle. Mutta seuraavana päivänä se ei ollut enää mikään ihmeellinen juttu ja se kipitti heti kauemmas ihmisen perään. Gunnar taas kulkee joka puolella kuten muutkin.

Google on iloinen, eloisa veijari ja sillä nousi jo korvat pystyyn. Gaapo on aina ensimmäisten joukossa. Se oli aluksi muista huomattavasti vaaleampi, mutta vaaleusero on nyt kaventunut huomattavasti. Oli siinä naurussa pitelemistä, kun se otti Fivel-Oton kanssa yhteen.