Nyt sitten Carakin on palautunut kotiin. Elle oli jo lähtenyt aiemmin.

Viime viikolla Jorma ei päässyt viikolla metsälle, mutta lauantaina hän starttasi Pipsalla. Pipsa oli viikko sitten seurannut yhtä hirveä ja kun se iltasella loppujen lopuksi saatiin kiinni, se ontui toista etujalkaansa tosi pahasti. Ei siitä kuitenkaan mitään löytynyt ja jäimme seuraamaan tilannetta. Viikon lepo paransi jalan ja Pipsalla oli täysi vauhti päällä sitten lauantaiaamuna. Koira jäljitti haavakkohirveä pienen joenuoman varteen (leveys sillä kohdalla n. 15 m?) ja jäi siihen haukkumaan. Jorma tarkasti vastarannan ja totesi sen koiralle turvalliseksi. Hän heitti Pipsan uimasilleen eikä neiti takaisin tulosuuntaan palannut vaan ui vastarannalle ja jälkien perään. Haavakko löytyi ihan vähän matkan päästä ja Pipsa sai sille vielä haukun. Hieno palkinto kylmästä ja märästä kohtelusta.

Iltapäivävetoon Jorma haki sitten Iineksen. Koiramiehen unelma täyttyi siltä päivältä, sillä hän sai itse ammuttua Iineksen haukkuun 2 vasaa samana päivänä! Juttu olisi ollut napakymppi, jos koira olisi malttanut jäädä ampumapaikalle. Mutta eihän Iineksen mielestä homma ollut vielä ohi ja seurasi siten emää. Myöhään illlalla se saatiin takaisin kotiin.

Sunnuntaina Jorma otti Millan mukaan. Millalle ei ole tänä syksynä vielä kunnon haukkuja saatu ääniongelmien takia. Nyt ääniongelmista ei ollut tietoakaan ja virtaa neidistä löytyi ihan reilusti. Millan hirvistä ei kuitenkaan saatu mitään ammuttua ja koira saatiin metsästä vasta ammuyöllä klo 3 pintaan. Ja virtaa olisi vielä ollut vaikka jatkamaan työskentelyä. Mutta huokaus oli iso, ettei koiraa tarvinnut jättää sen pidemmäksi aikaa vesisateeseen ja voi aamulla huoletta mennä töihin.